Pacey: Dawson, mitä nyt? Tulin heti kun sain viestisi.

Dawson: Menetän hermoni.

*Dawson ottaa kellon käteensä.*

Pacey: Miksi? Mikä on ongelmana?

*Dawson heittää kellon Paceylle.*

Dawson: On melkein keskiyö.

Pacey: Joo... on sinun synttärit. Parin minuutin päästä olet 16. Onneksi olkoon, mies. Tämä on suuri käännekohta.

Dawson: Ja olen ikuisesti eksyksissä oleva lajinedustaja tällä planeetalla.

Pacey: Voi, tästä tulee hankalaa...

Dawson: Olen 16 parin minuutin päästä ja olen yhä... minä. Sama ruikuttava, keskenkasvuinen, suuria puhuva, pieniä tekevä luuseri, joka olin vuosi sitten.

Pacey: Come on, Dawson. Tuo ei ole totta.

Dawson: Se on täysin totta! Siis, mieti nyt. Joka ikinen ihminen jonka tunnen kasvaa ja liikkuu eteenpäin jollain tavalla. Siis, Joeylla on hoppu etsiä itseään. Sinulla on tuo vakaa, hyväntekijä, poikaystävä -juttu. Jen... ei välttämättä liiku eteenpäin, mutta ainakin hän liikkuu. Jopa vanhempani ovat uusimassa elämiään! Mutta minä, olen täysin samassa paikassa kuin olin vuosi sitten.

Pacey: Joo, mutta täytät 16, Dawson. Riemuitse. Tämä on hyvä juttu. Kasvat vanhemmaksi.

Dawson: Mutta minulla ei näytä olevan mitään edessäni. Lisää tätä samaa. Olen lamaantunut. Ei ihme, että Joey jätti minut. Siis, ainoa asia, mitä saavutin viime vuonna oli se, että tajusin tunteeni häntä kohtaan, enkä edes pystynyt pitämään hänestä kiinni. Hän jätti minut. Homokundin takia. *nauraa* Voitaisiinko me puhua tästä koko homo-mies-hetero-nainen -jutusta? Siinä on oltava jotain takana, mitä emme huomaa.

Pacey: Olet oikeassa, Dawson. Se on kaikki osa ilkeää homojen suunnitelmaa estää laji lisääntymästä.

Dawson: Sinuna pitäisin Andieta silmällä.

Pacey: Come on, Dawson. Sinun täytyy lakata etsimästä vastauksia elämän kysymyksiin elokuvista. Okei? Mitä sinun täytyy tehdä on tajuta, mitä haluat elämältä ja panna se toimeen! Okei? Tee päätös!

Dawson: Olet oikeassa. Minä tarvitsen... Minä tarvitsen lopullisia vastauksia. Joey on vastaus. Minulla oli hänet, menetin hänet, ja nyt aion saada hänet takaisin. Kelpaako se sinulle päätökseksi?

*Dawson kävelee ulos huoneestaan sulkien oven ja jättäen Paceyn huoneeseen. Pacey huokaisee.*

*Alkutekstit*

*Mitch kokkaa lettuja Leeryjen keittiössä. Gale astuu keittiöön ja yllättyy huomatessaan hänet.*

Gale: Mitch?

Mitch: Hei! Muistathan perinteeni kokata Dawsonille aamiaista hänen syntymäpäivänään, vai?

Gale: No, totta kai, mutta ajattelin vain, että...

*Dawson tulee keittöön.*

Dawson: Isä?

Mitch: Et kai luullut, että unohtaisin? Se tavallinen suosikkiasiakkaallemme.

Dawson: Kiitos. On kiva saada hieman perinnettä tänä aamuna.

Mitch: Öö, siitä puheenollen, minun täytyy jutella äidillesi rauhassa hetken ajan. Synttärijutuista, tarkasti luottamuksellista.

*Mitch ja Gale kävelevät ulkokuistille.*

Mitch: Katso, öö, tiedän ettemme ole keskustelleet siitä... menneen vuoden tapahtumien takia. Mutta annamme yleensä yhteisen syntymäpäivälahjan ja sain ajatuksen...

Gale: Tiedätkö, olet pikkaisen myöhässä, Mitch, ostin jo Dawsonille lahjan. Annan Dawsonille hänen ensimmäisen autonsa illalla. Explorerin.

Mitch: No se on suuri päätös, Gale. Eikö sinusta se ole päätös, jonka olisimme voineet tehdä yhdessä? Emmekö sinusta mielestäsi olisimme voineet tehdä sitä yhdessä?

*Keittiössä Dawson syö aamiaistaan ja katselee ulos aukijäänyttä ovea päin. Hän näkee vanhempiensa riitelevän. Gale nostaa raha-asian esille.*

Mitch: Tiedänhän minä, että minun pitäisi avustaa enemmän taloudellisesti, mutta laitoin ravintolasuunnitelmat hyllylle ja olen suunnitellut hakevani sijaiseksi high schoolissa.

*Dawson kuuntelee yhä heidän riitelyään.*

*Icehouse. Joey istuu tiskillä ja Pacey istuu vieressä tuolilla.*

Joey: Käydään tämä läpi vielä kerran.

Pacey: Okei. Minä kutsun Dawsonin ulos syömään Andien ja minun kanssani illalla. Järjestän hänelle puuhaa noin yhdeksään asti, missä vaiheessa keksimme jonkun hyvin laimean tekosyyn, että meidän täytyy lähteä kotiin. Sitten, ajamme takaisin Dawsonin kotiin, missä...

Joey: Minä olen järjestänyt kaikkein aikojen loistavimmat yllätyssynttärijuhlat. Toivon mukaan.

Pacey: Olen varma, että niistä tulee fantastiset. Todellisen ystävyyden todiste. Juhlista parhaimmat. Tästä lähtien, Leeryjen talo tunnetaan Capesiden Delta-talona.

Joey: Kiitti. En tiedä, miksi olen niin hermostunut. En ole koskaan aiemmin järjestänyt bileitä.

*Jack kävelee sisään. Joey ei sano mitään Jackille. Tämä huomaa sen, kääntyy takaisin ja lähtee.*

Pacey: Kuule, Joey. En halua udella tai mitään, mutta miten sinulla sujuu? Siis, nyt kun sinulla on ollut aikaa käsitellä sitä.

Joey: Luoja. Kaikki kysyvät tuota minulta samalla juhlallisella sävyllä. Aivan kuin olisin juuri parantunut jostain tappavasta taudista. Siis, Jack tässä joutuu kokemaan jotain. Siis, joo, myönnän, aluksi se oli luonnollisesti järkytys. Mutta tarkoitan, voin hyvin. Todella. Se on vain...

*Joey tekee kasvoilleen ilmeen esittääkseen, ettei mikään ole hätänä.*

*Icehousen terassi. Abby ja kaksi tämän kaveria kävelevät Jackin luokse.*

Abby: Jaaaaack... Tarjoiletteko jo lounasta?

Jack: Öö, joo, noin kymmenen minuutin päästä. Hei, tässä on ruokalistoja, joita voitte katsella sillä välin.

Abby: Hienoa, me aivan näännymme nälkään.

Kelly: Etkö sinä ole se jätkä?

Jack: Mitä?

Kelly: Ensimmäinen jätkä, joka tuli ulos kaapista Capesidessa? Hän oli se, joka kirjoitti sen runon.

Jaycee: Voi hyvä Luoja! Sinä olet se homojätkä!

Abby: Kaikessa komeudessaan.

Jack: (vaivautuneesti) Joo...

Abby: Jaycee, Kelly, tämä on Jack McPhee. Capesiden ei-enää-kaksiselitteinen asukki.

Kelly: Tiedätkö, minusta on niin hienoa, että tulit kaapista ja olet vasta 16. Siis, minä katsoin aina Elleniä läpi sen vuoden ja, no, hän ei tullut ulos ennen kuin oli, niin kuin, 40.

Jack: Öö, voinko tuoda teille jotain juomista sillä aikaa kun katsotte noita listoja?

Jaycee: Tiedätkö, mitä juuri tajusin? Olet ensimmäinen oikea homo ihminen, jonka olen koskaan tavannut.

Abby: Melkoista haaskausta, sillä sinä olet täysi namupala.

Jack: Tiedätkö, ottaisin tuon kehuna, jos se ei tulisi Saatanalta.

*Jack kävelee pois, Abby seuraa häntä.*

Abby: Jack, sinä sait minusta väärän käsityksen. En edes ole hänen apureitaan.

Jack: No, sitten, luulenpa, että minun pitäisi kehua sinua tuosta nerokkaasta valepuvusta, jota olet pitänyt viimeiset pari kuukautta.

Abby: Me aloitimme väärällä jalalla. Totta, minussa on saattanut olla säröjä menneisyydessä, mutta siis, joskus ihmiset yllättävät. Sinun jos kenen pitäisi tietää hieman siitä.

*Andie terapeutin luona.*

Tri Summer: Kuulostaa siltä, että sinulla on ollut paljon harteillasi 16-vuotiaaksi tytöksi.

Andie: Joo, no, sen jälkeen kun Tim kuoli ja äiti, tiedäthän, näytti siltä, että jonkun piti olla liimana pitämässä perhettä yhdessä, ja kaipa minä olin todennäköisin ehdokas.

Tri Summer: No, en ole yllättynyt, että aloit tuntea hieman musertunut.

Andie: Joo, öö, minusta tuntui siltä, että jonglöörasin kaikkia palloja ilmassa, tiedätkö? Ja jos tiputtaisin yhden, ne kaikki romahtaisivat alas, ja, öö, sitten alkaisin ajattelemaan kaikkea kerralla ja saisin näitä paniikkikohtauksia, jolloin sydämeni hakkasi enkä pystynyt hengittää...

Tri Summer: Andie, Andie. Kerro minulle jotain. Unohda kaikkien pelastaminen ja unohda jopa perheesi hetkeksi. Mitä on se, mitä sinä haluat? Mitä sinä toivot? Itsellesi?

Andie: Toivon, että voisin päästä eroon huolistani. Tiedätkö? Ja olla yksi sellaisista ihmisistä, jotka vain purjehtivat elämän läpi. Tiedätkö? Ja he tekevät, mitä haluavat, mikä ikinä saa heidät onnellisiksi, eivätkä he välitä siitä, mitä muut ihmiset heistä ajattelee.

Tri Summer: No, sitten, mikset voisi? Määrään sinulle reseptin, Andie. Mutta en lääkkeeseen. Määrään sinulle yhden illan epätäydellisyyttä.

*Icehouse. Bessie antaa Joeylle jotain.*

Bessie: Tässä. Voit lähteä täältä aikaisin. Haluat varmaan vaihtaa vaatteet ennen kuin menet Dawsonille.

Joey: Usko minua, Bess. Minulta ei vie kovin pitkään pukeutua. Eihän minun pidä tälläytyä ketään varten, kun ottaa huomioon, että sain Jackin käännytettyä pois naisista lopullisesti.

Bessie: Joey, tiedät ettei tuo ole totta.

Joey: Tiedän. Se ei ole totta. Siis, henkisesti, tiedän ettei se johdu mitenkään minusta. Se... Bessie? Mitä minun nyt on tarkoitus tehdä?

Bessie: Sinä maalaat. Keskityt taiteeseesi ja itseesi. Siis, erosit Dawsonista, koska halusit löytää itsesi... ja sitten menit suoraan suhteeseen Jackin kanssa. Nyt on tilaisuutesi tehdä, mitä aioitkin. Siis kuka tahansa tyttö käyttäytyisi tuolla tavalla näissä olosuhetissa. Siis, minun mielestä sinä käsittelet sitä uskomattoman kypsästi.

*He halaavat. Dawson tulee sisään.*

Dawson: Joey, hei. Minun täytyy jutella sinulle.

Joey: Tietty...

*Joey ottaa takkinsa ja he lähtevät ulos Icehousesta.*

Joey: Mitäs nyt?

*Toisaalla Ty sitoo Dawsonin paketin lahjanauhaa.*

Jen: No, näyttää siltä, että voit lisätä taiteen ja askartelun lahjakkuuslistaasi.

*Ty nauraa. Jen kävelee hänen perässään tiskialtaan luo, kääntyy ympäri ja katsoo häntä.*

Ty: Pystyn tuntemaan tuon.

Jen: Minkä?

Ty: Sinut. Katsomassa minua. Siis, luulet olevasi viekas, mutta minä tiedän. Tunnen katseesi selässäni.

Jen: Etkä tunne.

Ty: Toisinaan. Etkö sinä?

Jen: Ääh, en tiedä. En ole oikein koskaan yrittänyt.

Ty: Sulje silmäsi.

*Jen sulkee silmänsä ja Ty katsoo häntä.*

Ty: Siinä. Tunnetko katseeni?

Jen: Ei. En vielä.

*Ty nojaa lähemmäs.*

Ty: Nyt?

Jen: En...

*He suutelevat, vetäytyvät erilleen ja nauravat.*

Jen: Minä kurkistin.

Ty: Mm-mm...

*He suutelevat taas. Ty vetäytyy irti.*

Ty: Öö, aamu? Keittiö... Grams.

*Jen katsoo häntä hämmentyneenä, hieman epäillen.*

*Joey ja Dawson kävelevät laiturilla.*

Joey: Oi, on jäätävän kylmä. Kunpa jo sataisi lunta.

Dawson: Tiedän.

Joey: Hei, muistatko mitä meillä oli tapana tehdä lapsina?

Dawson: Mitä? Toivoa ensimmäisen lumen tullessa?

Joey: Mm-mm. Ja se toteutui aina.

*He pysähtyvät pähkinäkauppiaan luo.*

Dawson: (myyjälle) Kaksi.

Joey: Niin, paitsi sillä kerralla kun toivoin hevosta, miljoonaa dollaria ja trampoliinia samana vuonna... Olin ahne, mitä minä sille voin?

*He nauravat ja maksavat pähkinänsä.*

Joey: Kiitti.

Kauppias: Nauttikaa.

*He kävelevät poispäin.*

Dawson: Lumi on vaan niin... toiveikasta, tiedätkö?

Joey: Joo. Toivo on hyvästä. No... mitä sinä toivot?

Dawson: Minä toivon, että voimme palata siihen, miten olimme.

Joey: Minä myös. Ja olen yrittänyt saada ystävyytemme takaisin radalleen...

Dawson: Minä en puhu vain ystävyydestämme, Joey. Katso, en pysty kieltämään totuutta, mikä selvästi ja yksinkertaisesti on se, että haluan enemmän. Haluan sinut takaisin.

Joey: (pudistellen päätään) Dawson...

Dawson: Olin niin sekaisin viime yönä, mutta sitten tajusin, että ainoa järkeenkäypä asia elämässäni olet sinä ja tiedän, että se jokin on vielä välillämme. Tunsin sen Jack-saagan aikana ja tiedän, että sinä tunnet sen myös, sillä me olemme sieluntovereita. Joey, meidät on tarkoitettu yhteen. Piste. Loppu. Sitten onnellinen loppumusiikki.

Joey: Ei... Katso, Dawson. Muistatko, miksi erosimme alunperin? Se ei johtunut sinusta lainkaan ja se ei todellakaan johtunut Jackista. Se johtui minusta. Kuinka minulla oli asioita selvitettävinä.

Dawson: Asioita, joita olit halukas selvittämään Jackin kanssa, muttet minun.

Joey: Ei, Dawson! Emme voi puhua tästä, tiedät miksi.

Dawson: Joey! Jos me emme ole tarkoitettu yhteen, niin en tiedä mitään. En luottaisi lumen tuloon tänään.

*Dawson kävelee tiehensä.*

*Myöhemmin illalla, Leeryjen kotona, Joey sekoittaa boolia. Bessie astuu sisään keittiöön.*

Joey: En voi uskoa, että järjestän yllätysjuhlia ihmiselle, joka vihaa minua juuri nyt.

Bessie: Rentoudu. Olen varma, että kaikki selviytyy itsestään. Siis, Dawson on juuri nyt ulkona Paceyn kanssa, nauttimassa synttäreistään. Silloin kun hän saapuu tänne hän on luultavasti erinomaisella tuulella.

*Paceyn isän poliisiauto. Dawson tuijottaa synkistyneenä ulos ikkunasta. Pacey ajaa ja Andie istuu takapenkillä.*

Andie: Olen aina halunnut istua pollariauton takapenkillä. Hei! Minä keksin! Laitetaan sireenit päälle!

Pacey: En usko, että se on hyvä idea, kulta.

*Andie matkii sireenin ääntä.*

Andie: Ota ne kiinni! Siis tältä tuntuu, kun viedään vankilaan, vai?

Dawson: Se riippuu. On erilaisia tyyppejä. On valtion säätelemiä ja sitten on niitä, joiden kanssa on juutuksissa, kun elämä ei liiku minnekään ja kaikki muut kulkevat eteenpäin.

Pacey: Taisit nielaista hyvän tuulen pillerin aamulla, Dawson?

Dawson: En. Vain annoksen ankeaa todellisuutta. Ei pahalla, mutta oletko huomannut, että ainoat synttärisuunnitelmani ovat roikkua kolmantena pyöränä kaverini ja tämän tyttöystävän perässä.

Pacey: Okei, kuule, kamu. Vuoden muina päivinä juttelisin tästä kanssasi ilomielin, mutta koska tänään on syntymäpäiväsi, mitäs jos yrittäisimme keskittyä positiivisiin puoliin, jooko?

Andie: HEI! PYSÄYTÄ AUTO!

*Pacey iskee jarrut pohjaan.*

Pacey: Mitä? Mihin törmäsimme?

Andie: Ei mihinkään. Tee U-käännös, näin tosi makean paikan tuolla.

Pacey: Tota, Andie? Voisimmeko pitää tuon impulsiivisen luonteen, jota yrität hemmotella tänä iltana, tappamatta kaikkia tässä autossa? Jooko, kulta?

Andie: Öö, tohtorin määräys! Muistatko, Pacey? Lupasit, että saisin irrotella tänä iltana.

Pacey: Niin... niinpä taisin tehdä. Okei.

*Pacey peruuttaa auton parkkipaikalle ja tekee U-käännöksen.*

*Leeryjen talon edusta. Jack korjaa uutta geelillä huoliteltua hiustyyliään. Hän astuu sisään. Abby kavereineen seisoo oven vierellä.*

Kelly: Voi hyvä Luoja! Jack... sinä näytät... uskomattomalta.

Abby: Vau. Kuin täydellinen muodonmuutos.

Jack: Pikku juttu. Laitoin hieman geeliä hiuksiini. Siinäpä kaikki.

Abby: Kaipa kun tulee ulos kaapista, löytää tyylin. Kunpa olisin napannut sinut yhtä seksuaalisuuskautta sitten.

*Jack katsoo Abbya huvittuneena ja kävelee pois.*

*Jen vie Dawsonin lahjoja toiseen huoneeseen. Ty kävelee hänen perässään.*

Jen: Terve, Ty.

Ty: Hienoa, alat oppia.

Jen: Mm-mm.

*He suutelevat. Ty vetäytyy pois.*

Jen: Okei, selityksen aika.

Ty: Mitä?

Jen: Ensin tänä aamuna ja nyt nyt? Olet livistänyt jo kahdesta suukosta.

Ty: Okei, se johtuu vaan siitä, että olemme tulleet läheisiksi, tiedätkö?

Jen: Tiedän. Sitä kutsutaan seurusteluksi.

Ty: Tajuan sen, mutta mihin se loppuu?

Jen: Pilailet, vai mitä?

Ty: Jen... sinä... sinä saat minut tuulelle ja mitä lähemmäs pääsemme, sitä enemmän sinä saat minut tuulelle.

Jen: Onko se niin paha asia?

Ty: Sanon vain, että on mahdollista, että tämä riistäytyy käsistä.

Jen: Todellako? Kuinka pahasti?

Ty: Olen vakavissani.

Jen: Emme ole edes kunnolla suudelleet ja olet jo huolissasi asioiden riistäytyvän käsistä? Suloista... hyvin 1956-luvun tavalla.

Ty: Niinkö? No, kuinka 1956-lukulaista tämä sitten on?

*He suutelevat taas.*

*Andie, Dawson ja Pacey klubilla. Andie riisuu takkinsa, jonka alla hänellä on punainen paljastava mekko, minkä Pacey pistää merkille.*

Pacey: Oho! Kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt tyttöystävälleni?

Andie: Täällä hän on ollut koko ajan. Loukussa Gap-vaatteitten ja kiltin tytön imagon alla.

Pacey: No, se kiltin tytön imago oli osa viehätystäsi.

Andie: Osa viehätystäni. Ei kaikkea. Muistatko, pidämme hauskaa? Sitä paitsi, tri Summer sanoi, että minun tarvitsee päästää "se" ulos hengittämään hieman raikasta ilmaa yhden illan ajan.

Dawson: Mitä tarkalleen päästät ulos illan ajaksi?

Andie: Tri Summer kutsuu sitä "siksi". Se on se osa sinua, missä impulssit ja himot sijaitsevat. Se ei välitä, mitä muut ajattelevat. Se vain haluaa, mitä haluaa.

Dawson: Ja mitä se sinun mielestäsi haluaa?

Andie: No, luulen, että siinä on kyse kaikkien ennalta muodostettujen käsitteiden hylkäämisestä. Käsitteiden siitä, kuinka sinun oletetaan puhuvan tai käyttäytyvän. Ja vain irroittelemaan kerrankin. Dawson: Minä voisin todellakin oppia jotain irrottelusta. Siis, katsokaa minua. Istun baarissa ja juon pelkkää kokista.

*Pacey nostaa kulmakarvojaan.*

Andie: Voisimme tehdä sen yhdessä, jos haluat. Siis, saattaisi olla hyväksi meille molemmalle olla hieman... villejä tänä iltana.

Pacey: Yrittäkää olla villiintymättä sillä aikaa kun olen miestenhuoneessa, jooko?

*Pacey kävelee pois ja tarjoilija tulee pöytään.*

Tarjoilija: Voinko tuoda teille jotain muuta?

Andie: Joo, tota, minä otan toisen kokiksen. Voisitko käskeä baarimikkoa laittamaan siihen pikkaisen enemmän rommia tällä kertaa?

Dawson: Joo, minulle myös. Pystyin tuskin edes maistamaan rommia omassani.

Tarjoilija: Anteeksi siitä! Käsken häntä tuplaamaan annoksen seuraavalla kierroksella korvatakseen sen.

Dawson: Kiitos.

*Tarjoilija kävelee pois.*

Andie: (innostuneena) Aaaah! Oletko milloinkaan juonut aiemmin?

Dawson: En koskaan.

*Andie kääntyy ympäri ja katsoo lavalle päin.*

*Jack Leeryjen ulkoterassilla. Abby tulee ulos.*

Abby: No... miltä tuntuu olla se, joka sai tämän hulabaloon aikaiseksi?

Jack: Miksi sinä yhä juttelet minulle? En pidä sinusta, Abby.

Abby: No, se johtuu siitä, ettei kukaan pidä minusta. Olen heittiö. Tervetuloa kerhoon.

*Jack nauraa ja kävelee takaisin ovelle mennäkseen sisälle.*

Abby: Tämä koko juttu on ihan naurettavaa. Ei homoutta edes ole olemassa.

*Jack pysähtyy.*

Abby: Se on vain keksitty nimi vainota normaalia taipumusta kääntyä molempiin suuntiin.

Jack: Mitä sinä... Mitä sinä tarkoitat?

Abby: No, olemme kaikki biseksuaaleja, vai mitä? Olemme kaikki vain seksuaalisia eläimiä Jumalan silmissä. Tämän täysin atomisen yhteiskunnan mielestä luonnolliset impulssimme ovat häpeällisiä, kun itse asiassa sellaiset asenteet ovat suurin häpeä.

*Pacey, Andie ja Dawson baarissa. Andie ja Dawson ovat selvästikin kännissä.*

Tarjoilija: Miten täällä pärjäillään?

Dawson: Luulenpa, että olemme valmiita seuraavalle kierrokselle.

Andie: Kuulostaa hyvältä!

Tarjoilija: Okei, kaksi uutta tulossa heti.

*Tarjoilija kävelee pois.*

Pacey: Kuinka monta kokista te oikein aiotte niellä tänä iltana?

*Dawson ja Andie kohauttavat olkapäitään.*

Baarityöntekijä: Niin, kuten varmaankin tajusitte, on avoimen mikin ilta tänään, joten kuka haluaa tulla tänne ja laulaa meille bluesia?

Dawson: Minä tiedän jotain bluesista...

Andie: Selvä! Come on, sitten. Mennään!

Pacey: Äääähhh... Enpä usko, että se on kovin hyvä idea, vai mitä, kullannuppu?

Andie: Tottakai on!

*Dawson ja Andie kiipeävät lavalle.*

Pacey: Voi pojat...

*Lavalla.* Dawson: Okei, kundit, bluesia!

*Bändi aloittaa soittamaan bluesia. Andie alkaa tanssia ja Dawson asettelee mikkiä ja nauraa. Sitten hän alkaa laulamaan.*

Dawson: (laulaen)
My name is Dawson Leery.
I'm feeling kind of weary.
Today is my birthday.
You all look a little blurry.
The girl I cared for,
Left me and ran away,
Straight into the arms of,
A GUY THAT TURNED OUT TO BE GAY!

I got the blues!
Yeah! Today I woke up feeling like I was born to lose!
Yeaaah I got the bluuuuueeesss.
Somedays you're born to lose!

Tässä on kaverini Andie, hän laulaa teille laulun, sillä hänelläkin on blues!

Andie: (laulaen)

My name is Andie.
And my brother's the one that's gay.
My other brother died.
And my daddy ran away!
But I'm still Andie.
And my boyfriend makes me randy
His name is Pacey,
AND MY MOM'S GONE COMPLETELY CRAZY!

Yeaaaaaaaaaaaah I've got the bluesssssssss!

Dawson: Anna palaa, sisko!

Andie: (laulaen)Sometimes you swear you were born to looooose! Dawson: (laulaen)
Oh, we got the bluesss!
Now it's time to put on my dancing shoes!
Whoooooo! Yeaaaaaaaaahh! Alright!

Oh, I've been restless, hopeless and confused,
This girl that I told you about,
She's been on the move,
She's at my surrrrprise party where everyone I know is at right now,
And when I show up late they're GONNA HAVE A COW!

Yeaaaaaaaaahhhhhh I got the bluuuuuuuueeeeeeeesssss!
I swear sometimes we were born to lose!

Andie: Ei, velipoika, MEILLÄ on blues!

Andie ja Dawson: (laulaen) We got the bluuueeeessss!

Dawson: (laulaen) Sometimes you're, you were born to lose! Ohhhhh yeah.

*Kaikki taputtavat. Andie ja Dawson kävelevät takaisin pöytään. Pacey nousee ja hakee Andien takin.*

Dawson: No, mitä sanotte, jos päätämme tämän illan tähän ja lähdetään niihin ei-niin-yllätysjuhliin?

Dawson: Minusta meillä on täällä tarpeeksi ei-hauskaa.

Andie: Juuri niin.

*Pacey istuu alas.*

Pacey: Mikä teihin kahteen on mennyt tänään?

Andie: No, Dawsonilla on synttärit!

Dawson: Niin mitä haluat tehdä seuraavaksi?

*Pacey ottaa hörpyn Andien kokiksesta.*

Pacey: Jaa, te olette juoneet!

Dawson: Anteeksi, tarjoilija! Tuo tupla-annos tällä kertaa, vain loraus kokista. Tiedätkö, mitä? Luulenpa, että loraus on liikaa. Laita vain lora. Ei 'usssssss':ta ollenkaan.

Andie: Ei 'usssssss':ta.

Tarjoilija: Ennen kuin tuon teille mitään muuta, baarimikko pyysi minua tarkistamaan henkkarinne.

Andie: (nauraa) Tarkistamaan henkkarimme?! Se sinun olisi pitänyt tehdä, niin kuin, viisi lasillista aikaisemmin, sillä tiedätkö mitä? Me olemme 16-vuotiaita!

*Dawson nauraa ja nostaa sormen huulilleen, hyssytellen Andieta.*

Andie: Ei, kyllä me olemme! Ja tiedätkö mitä? Sinä, pikkuneiti, olet juuri rikkonut lakia! Voisit menettää työpaikkasi tämän takia! Et vain menettäisi työtäsi, mutta voisitte myös menettää tarjoiluoikeutenne! Ja tiedätkö mitä, tämä on poikaystäväni ja hänen isänsä on kylän sheriffi ja mitä jos...

Pacey: Ei, ei.

*Pacey taputtaa Dawsonia (joka on nauraa hekottanut koko ajan) olalle, että tämä nousisi.

Pacey: Hei, hän vitsailee. Vitsi, vitsi.

*Pacey raahaa heitä ulos baarista.*

Andie: Enkä! Minulla on henkkarit tässä. Haluatko nähdä ne?

Pacey: Mennään. Mitä te oikein ajattelitte, hä?

*Synttärijuhlissa. Mitch kävelee Galen luokse.*

Mitch: No, olin autotallissa ja näin Explorerin. Todella kaunis. Mukava lahja. Paitsi, että minä vain luulin, että Dawsonin ensimmäinen auto olisi enemmänkin sellainen, kuin minulla oli nuorena. Kuten joku Lada tai jotain. Se on tietenkin sinun päätöksesi.

Gale: Tuntuu, että nykyään suurin osa avioliiton kanssa tulleista päätöksistä ovat minun. Paitsi, tietenkin, päätös itse avioliitosta.

*Autotalli. Explorerin ikkunat ovat huurussa. Yhtäkkiä Titanic-elokuvan tapaisesti jonkun käsi iskeytyy lasi-ikkunaan. Auton sisällä Ty ja Jen ovat suutelemassa.*

Ty: Okei, okei. Meidän täytyy lopettaa. En pysty tähän. Olen pahoillani, Jen.

Jen: Sinun pitäisikin olla.

Ty: Ei se ole kokonaan minun syytäni.

Jen: Ai, eikö? Miten minä olen osallinen henkilökohtaisessa sisäisessä taistelussasi?

Ty: Sinä houkutat minua.

Jen: Tuo on täyttä roskaa.

Ty: Olen pahoillani, Jen, mutta vaikka olenkin ihastunut sinuun, en usko esiaviolliseen seksiin. Ja mikään, mitä sanot tai teet ei vakuuta minua, että se on oikein.

Jen: Kuka puhui mitään seksistä?

*Jen kiipeää ulos autosta. Ty seuraa.*

Ty: Jen, tarkoitan, että on täysin selvää, ettei suuteluhistoriasi ole vain suutelua!

*Vihainen Jen kääntyy ympäri yllättyneenä.*

Jen: Historiani?

Ty: Jen, olemme eri ihmistyyppejä. Ja kun minut löytää kirkosta sunnuntaisin...

Jen: Minä olen enemmänkin lauantai-illan huora?!

Ty: En sanonut niin.

Jen: No miten en ole koskaan tuntenut oloani yhtään huoramaisemmaksi?

*Jack istuu yksin Leeryjen talon portailla. Abby kävelee hänen luokseen.*

Abby: Omat juhlansa, eikä hän ole edes vielä täällä. Mikä tyyppi.

Jack: Luuletko todella, että se, mitä sanoit aiemmin, on totta? Että kaikilla on biseksuaalisia taipumuksia?

Abby: No ehdottomasti.

*Abby ja Jack Dawsonin huoneessa hetken päästä.*

Abby: Tiedätkö, Dawsonin ja Joeyn osa maailmankaikkeudesta on melko edistynyt heidän ikäisiksiin. Mutta kun heillä kaikki se aika, minkä he käyttävät omien napojensa tutkimiseen, luulisi, että he olisivat avoimpia mahdollisuuksille.

*Jack nostaa paitansa ja katsoo napaansa.*

Jack: Tiedätkö, mitä? Olet oikeassa! Täällä on kokonainen maailma mahdollisuuksia.

*He nauravat. Abby katsoo omaa napaansa.*

Abby: Niin täälläkin.

*Abby istuu alas sängylle.*

Jack: Joo, ehkä et sittenkään ole saatana. En usko, että saatanalla on napa.

*Jack istuu Abbyn viereen.*

Abby: No, meidän hylkiöiden pitää oppia tulemaan toimeen keskenämme.

*Alakerrassa Joey kävelee kulho kädessään kun Dawson, Andie ja Pacey ryntäävät sisään ovesta.*

Dawson: YLLÄTYS! HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!

*Dawson ja Andie suuntaavat toiseen huoneeseen ja Joey kävelee Paceyn luo.*

Joey: Olette myöhässä. Nämä juhlat ovat täysi kaaos.

Pacey: Älä muuta sano...

Joey: Ovatko he...?

Pacey: Kyllä, rommia kokiksessa. He onnistuivat salaamaan sen minulta.

*Keittiö. Dawson ja Andie tanssivat ruokapöydällä.*

Joey: No niin, te kaksi.

Andie: Mitä? Haluatko tanssia?

*Joey auttaa Dawsonin alas ja Pacey tarraa Andieen. Joey ohjaa Dawsonia käytävää pitkin.*

Dawson: HEI! On minun syntymäpäivät! Saan tehdä mitä ikinä tahdon!

Joey: Joo, mutta sinun pitää mennä jonnekin, missä vanhempasi eivät näe sinua.

*Dawson kömpelöi portaissa ja Joey auttaa hänet ylös. Dawson huomaa ihmisiä portaikossa.*

Dawson: HEI! Wassssuuuuuuuup?

Joey: Sinä tarvitset kahvia systeemiisi. Luoja tietää, ettei se luultavasti auta, mutta se on ainoa asia, minkä keksin.

Dawson: Minulla on blues, Jo. Tiedätkö mitään bluesista?

Joey: Enemmän kuin haluaisin.

*He kävelevät Dawsonin huoneeseen, missä Jack suutelee Abbya. Dawson alkaa nauraa hysteerisesti. Dawson soittaa ilmakitaraa.*

Dawson: (laulaen)
The guy I was talking about,
Who said he was gay,
I know Saturday,
He decided to swing both ways!

*Dawson rojahtaa sängylleen soittaen ilmakitaraa. Abby nauraa.*

Jack: Joey.

Joey: En kestä tätä, okei?

*Joey lähtee ja Jack seuraa häntä ulos.*

Dawson: (laulaen Abbylle) Sometimes you were born to lose.

*Abby nauraa.*

*Joey ryntää portaita alas. Jack seuraa Joeyta. Abby seuraa Jackia.

Jack: Joey!

Abby: (Kellylle ja Jayceelle) Ei enää niin homo.

Jack: Homompi kuin koskaan.

*Gale tuo Dawsonin kakkua esille. Dawson astuu sisään keittiöön.*

Gale: Aah, täydellinen ajoitus, kulta. Olin juuri aikeissa kutsua sinua kun olin sytyttänyt kynttilät.

Dawson: Mitä? Onko aika toivoa?

Gale: Dawson, kulta, oletko sinä juonut?

Dawson: Aika tehdä toive, okei... Tehdään toive.

*Kaikki ovat hiljaa ja kuuntelevat häntä.*

Dawson: Toivon... Toivon, ettei äitini olisi maannut kolleegansa kanssa. Toivon, että isäni lakkaisi puhumasta työn hankkimisesta vaan hankkisi sellaisen! Toivon, että te kaksi lopettaisitte teidän lapsellisen niskottelun ja edes teeskentelisitte olevanne aikuisia! Toivon, että ystäväni Pacey lopettaisi muodonmuutoksensa tulla mallioppilaaksi, hyväntekijäksi, kaikin puolin pyhimysenkeliksi, ja palaisi siihen, mitä tekee parhaiten. Eli saamaan minut tuntemaan hyvältä elämästäni, kun hänen elämänsä on oletetusti huonompi. Ja sitten on Jen Lindley juopotteluineen ja vaihtuvine poikaystävineen ja hänen villine ja ilkikurisine tapoineen. Haluan bailata kanssasi! Jaa, sitten on Jack McPhee. Jack McPhee, joka tykkää pojistas, mutta joka varasti tyttöystäväni! Tänä iltana, hyvät naiset ja herrat, hän tähdittää ikiomassa versiossaan elokuvasta "Ollako vai eikö olla". Hän on, hän ei ole! Hän on! Hän ei ole! On, ei ole! Kivat hiukset, muuten. Ja sitten, tietenkin, on oma Joeyni. Minun suloinen, kallisarvoinen Joeyni. Maailman ainoa 16-vuotiass, jonka täytyi löytää itsensä. Mutta tiedätkö mitä? Se on okei. Hyväksyn sen. Sinun täytyy löytää itsesi, ja minä hyväksyn sen.

*Dawson kääntyy ympäri.*

Dawson: No, Joey! Joey?

*Dawson alkaa etsimään kaikkialta: pöytien alta, ihmisten ympäriltä.*

Dawson: Anteeksi? Missä on minun Joey? Joey! Siinä hän on! Siinä on minun Joey!

*Dawson kävelee Joeyn luokse ja suutelee tätä. Joey tönäisee Dawsonin irti.*

Joey: Lopeta jo, Dawson!

*Dawson kaatuu kakun päälle muiden nauraessa.*

*Kylpyhuone. Dawson oksentaa lavuaariin ja Andie on kumartunut wc-pöntön päälle.*

Andie: Voi Luoja. Tämä on täysin minun syytäni. Vai onko se minun syytäni? Onko se minun syytäni?

Dawson: Yhden asian olen ensikokemuksestani alkoholin pahuudesta oppinut. Pidä silmällä, mitä syöt, sillä näet sen vielä uudelleen.

Andie: Ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Voi, Luoja, vannon etten koskaan enää juo. Voi Luoja, olen niin käärmeissäni itselleni tämän illan käytöksestäni tänä iltana. Ajatella, että vanhempasi näkivät minut näin!

Dawson: Vannon, että jos selviydyn tästä illasta, ja jos kukaan perheestäni tai ystävistäni puhuu vielä minulle, vannon, etten koskaan anna alkoholitipankaan hipaista huuliani.

Andie: Ja jos koskaan näet minut tilaamassa drinkkiä, ole kiltti ja muistuta, miltä minusta tuntui tällä hetkellä.

Dawson: Sopii.

*Dawson ja Andie katsovat toisiaan pikaisesti ennen kun kiirehtivät oksentamaan taas.*

*Gale ja Mitch kävelevät terassille.*

Mitch: Olemmeko me pilanneet poikamme elämän täysin?

Gale: Ei, hän on 16-vuotias. Muistat kai miltä tuntui olla 16.

Mitch: Liiankin hyvin.

Gale: No, vien Explorerin takaisin liikkeeseen huomenna. Dawsonin tämän illan käytös osoitti minulle, ettei hän ole valmis ottamaan vastuuta uudesta autosta. Se, myönnän, ei kenties ollut elämäni parhain päätös.

Mitch: Voisimme, öö, hankkia jonkun vanhan auton yhdessä, jos haluat.

Gale: Sopii mainiosti. Ehkä me voisimme maksaa itse auton ja hän voisi tehdä työtä maksaakseen muut tarvittavat. Ehkäpä hän oppisi jotain rahan ja virheiden arvosta.

Mitch: No, luulenpa, että me kaikki opettelemme sitä vielä.

*Jack kävelee laiturille Joeyn luokse.*

Jack: Hei.

Joey: Hei. Tiedätkö, on tarpeeksi kamalaa, että järjestin maailman huonoimmat yllätysjuhlat, Jack, mutta että Abby? Siis, sen jälkeen mitä hän teki perheellesi ja kaikille muille... En tiedä, kaipa vain ajattelin, että jos muutut taas heteroksi, niin valitsisit jonkun kuten... Cindy Crawford, tai jotain.

Jack: Kaikki sanovat, kuinka okei kaapistatuloni heille on. Sinä, Pacey, se opinnonohjaaja...

Joey: Anteeksi, että olen niin hyväksyväinen... Haluaisitko mielummin, että kaikki olisivat sinua vastaan?

Jack: Ei, se... Abby sanoi tänään asioita, jotka saivat minut tuntemaan, että olen kuin kaikki muutkin. Kai minä vain näin, miksi olisin voinut tulla, tämä juttu, someone on the fringes like Abby.

Joey: Eli jos en olisi astunut sisään...

Jack: Olisin keskeyttänyt sen silti. Siitä hetkestä kun aloitin sen tiesin, että olin... ettö olen homo.

Joey: Tiedätkö, Jack, luulen, että kaikki tuntevat olonsa yksinäisiksi ja haluavat olla normaaleja. En usko, että kukaan koskaan on.

Jack: En halua tulla erotelluksi, tiedätkö? Aivan kuin minulla olisi verenpunainen 'H' rinnassani. Tiedätkö? Capesiden Ellen.

Joey: Käymme kaikki läpi aikuistumisen tuskallista prosessia. Sinulla on vain tämä lisäkerros vaikeuksia, mutta olet uskomattoman onnekas omistamaan ihmisiä, jotka tukevat sinua. Älä unohda sitä.

Jack: Niin... Kaipa se ajatus homoudesta... tuntui niin kovin yksinäiseltä ajatukselta. En vain halua päätyä olemaan yksin.

*Jen kävelee kotiterassilleen, missä Ty istuu odottamassa.*

Ty: En usko, että meidän pitäisi tavata toisiamme enää.

Jen: Odotit siis jääkylmällä terassilla kertoaksesi minulle sellaista, mikä oli ilmiselvää kaksi tuntia sitten?

Ty: Halusin vain selittää käytökseni.

Jen: Ei, et halua. Sinulla on luonnollisia, Jumalan luomia impulsseja, joita on väärin seurata jokaisen elämässäsi olevan ihmisen mukaan. Joten sen sijaan, että kasvattaisit omaa omatuntoasi yrität vetää minut oman surusi lävitse, enkä minä aio sietää sitä.

Ty: Jen! Jen! Sinun täytyy ymmärtää, että kirkko on ollut koko elämäni. Uskomukset, opetukset - muuta en tiedä.

Jen: Annas kun kertaan. Olet kristitty, mutta tykkäät kännätä ja juhlia, vai? Tuomitset ihmisiä homoudesta ja selität, että heteroseksuaalinen seksi on Jumalan tarkoittamaa, muttet kuitenkaan harrasta heteroseksuaalista seksiä.

Ty: Tiedän, että se kuulostaa monimutkaiselta. Kamppailen sen kanssa, että olen teinipoika kaikkine kamppailuineen. Intohimot, jotka ovat täysin vasten kaikkea, mitä olen opetettu uskomaan. Ja kun olen sinun kanssasi, kaikki järki katoaa päästäni, koska olet niin kaunis ja seksikäs ja haluan sinua niin paljon. Olen pahoillani, että satutin tunteitasi tänään. Ole kiltti ja ymmärrä, että tämä johtuu minusta, eikä liity mitenkään sinuun.

Jen: Ty, tämä liittyy täysin minuun. Minä pidin sinusta.

Ty: Joo, tiedän.

Jen: Ei, et tiedä! Siis, minä todella pidin sinusta. Ja huolimatta siitä, mitä ajattelet menneisyyteni kokemuksista, se, että suutelin sinua ei ollut himo johonkin enempään. Se oli jotain puhdasta, jotain, mitä en ole tuntenut pitkään aikaan, ja sinä pilasit sen.

Ty: Ehkä... ehkä jonain päivänä, kun käsittelen taakkani, ehkä voimme selvittää tämän.

Jen: Kukaan, joka saa minut tuntemaan tällaiselta, ei ansaitse ehkää.

*Jen iskee oven Tyn naaman edessä.*

*Dawsonin huone. Dawson makaa sängyllään kun Joey astuu sisään.*

Joey: Hei.

Dawson: Hei.

Joey: Miten menee?

Dawson: Menee hyvin... heti kun huone lakkaa pyörimästä.

Joey: Olen varma, että olosi on parempi aamulla.

Dawson: Luoja, Joey. Mitä ikinä sanoin, olen pahoillani. Olin täysi idiootti.

Joey: Älä siitä huolehdi, Dawson. Annan anteeksi. Siis, jopa sinä saat tehdä muutaman virheen tässä maailmassa. Ja olen varma, että kaikki muutkin antavat anteeksi lopulta. Sitä paitsi, se mitä sanoit, oli melkolailla totta.

Dawson: Joo, mutta se, miten sen tein... Luoja, olen niin yksinäinen. Olen 16-vuotias ja olen niin toivottaman yksinäinen.

Joey: Senkö takia joit itsesi juovuksiin?

Dawson: Joo... Jo, miksi erosit minusta ja juoksit suoraan Jackin syliin?

Joey: Koska hän ei ollut sinä. Katso, kyse ei koskaan ollut paremman etsimisestä, Dawson. Kyse oli jonkun ei-niin-läheisen etsimisestä. Jonkun, jonka kanssa tiesin missä minä lopuin ja hän alkoi. Siis, meidän elämämme ovat aina olleet kietoutuneita yhteen niin monella tavalla. Minusta tuntuu, että sinä tavallaan keksit minut, Dawson. Ja se pelottaa minua niin paljon. Minun täytyy selvittää, pystynkö olemaan kokonainen ihminen ilman sinua. Minun täytyy selvittää, pystynkö olemaan kokonainen ihminen... yksin.

Dawson: No, tee se nopeasti, okei? Sillä... Luoja, että rakastan sinua.

*Joey sulkee silmänsä rauhoittuakseen. Dawson sulkee omansa ja nukahtaa.*

Joey: (kuiskaten) Minäkin rakastan sinua, Dawson.

*Joey katsoo ulos ikkunasta, ja katsoo taas Dawsonia. Hän nousee ylös ja kävelee ikkunan luokse. Ulkona sataa lunta. Joey katsoo lunta, sulkee silmänsä ja tekee toiveen.*